Pari vuotta sitten osallistuin seurakuntien Hengellinen elämä verkossa -koulutukseen, jossa osana koulutusta oli oman profiilin luominen facebookin. Ilman tätä koulutusta minulla tuskin olisi omia sivuja vieläkään. En ole kovin innokas facebook-kävijä. Työpaikan sivuja yritän muistaa päivittää aika ajoin, omalla sivullani käyn harvakseltaan. Tuntuu, että omassa elämässä tapahtuu niin vähän sellaisia mielenkiintoisia asioita, joita haluaisi jakaa "koko maailmalle". En myöskään välitä kuluttaa vapaa-aikaani netissä surffailemalla. Selkeä asenneongelma siis.

Ymmärrän, että facebook on työväline siinä missä mikä tahansa muukin. Kollegani Kaarina on saanut monta hyvää juttuvinkkiä facebookin kautta. Se on myös näppärä kanava tavoittaa ihmiset nopeasti. Hyvin usein paljon parempi kuin sähköposti tai tekstiviesti.

Onneksi meitä on moneksi. Ehkä kaikkien ei tarvitsekaan olla yhtä aktiivisia naamakirjalaisia. Vai jäänkö jostakin paitsi?